Lämpimästi tervetuloa juhlistamaan Kesäkuun näyttelyn avautumista Torstaina 6.6 2024. klo 17-19.
Torstaina 6. kesäkuuta Neliö-Galleriassa avautuu Helena Pehrssonin, Mona Peterssonin, Johanna Schartaun näyttely, jossa on esillä maalauksia, brodeerauksia, grafiikkaa ja videoita.
Tämä näyttely on osa Suomen ja Ruotsin välistä vaihtonäyttelyprojektia oululaisen Neliö-Gallerian ja Tukholmassa sijaitsevan ID:I gallerian kanssa.
ID:I on 27 ammattitaiteilijan vetämä galleria Tukholman Södermalmilla. Se aloitti toimintansa vuonna 2002. Galleriassa on jäsentaiteilijoiden näyttelyitä, kutsuttujen taiteilijoiden ryhmänäyttelyitä ja näyttelyprojekteja yhteistyössä kuraattorien kanssa sekä erilaisia tapahtumia ja luentoja.
Helena Pehrsson kuvaa maalauksissaan usein pitkälti tyhjiä, ei aikaan tai paikkaan sidottuja huoneita tai miljöitä erilaisissa valotilanteissa, perspektiiveissä ja kontrasteissa. Aika seisahtuu ja näkyvässä kuvassa, sen ulkopuolella tai takana on jotain. Helena Pehrsson työskentelee myös ympäristöjen parissa valaistuissa pahvimalleissa, yksinkertaisissa objekteissa ja valokuvissa.
Instagram
Mona Petersson on vuodesta 1997 lähtien työskennellyt ympäristöasioiden sekä ihmisen luontosuhteen ja siihen liittyvän vallankäytön parissa. Teemoja ovat maatalousmaisemien monokulttuurit, siementen sterilointi ja itävyysominaisuudet. Hänen teoksensa ovat kirjontatöitä, objekteja ja veistoksia eri materiaaleilla ja tekniikoilla sekä runoutta ja videota. Vuonna 2019 kiinnostus heräsi metsään ja puiden juuristoa kohtaan, jota hän kuvaa suurissa villalle ja pellavalle käsinkirjotuissa teoksissa. Hän näkee ommelten polun ja juuren kärjen liikkeen metaforana, kun ompeleet löytävät tiensä kankaalla. Jokainen ommel on tietoinen teko, kuten juuren kyky löytää tiensä esteiden ohi.
Johanna Schartau työskentelee valokuvauksen, elokuvan, installaatioiden ja kuvanveiston parissa. Hän on kiinnostunut taustalla olevasta ja työskentelee usein henkilökohtaisen tarinan perusteella. Hän käyttää sekä omia että julkisia arkistoja ja lähteitä, omaa historiaansa mutta myös yhteistä historiaamme. Johanna Schartaun teoksia on muun muassa Ruotsin Valtion kokoelmissa, Malmön ja Ystad:n taidemuseoissa sekä monissa Ruotsin kunnissa. Teoksia on ollut esillä museoissa ja gallerioissa Ruotsissa ja ulkomailla sekä Ruotsin televisiossa (SVT) ja elokuvafestivaaleilla.
Tämä näyttely on osa Suomen ja Ruotsin välistä vaihtonäyttelyprojektia oululaisen Neliö-Gallerian ja Tukholmassa sijaitsevan ID:I gallerian kanssa.
ID:I on 27 ammattitaiteilijan vetämä galleria Tukholman Södermalmilla. Se aloitti toimintansa vuonna 2002. Galleriassa on jäsentaiteilijoiden näyttelyitä, kutsuttujen taiteilijoiden ryhmänäyttelyitä ja näyttelyprojekteja yhteistyössä kuraattorien kanssa sekä erilaisia tapahtumia ja luentoja.
Helena Pehrsson kuvaa maalauksissaan usein pitkälti tyhjiä, ei aikaan tai paikkaan sidottuja huoneita tai miljöitä erilaisissa valotilanteissa, perspektiiveissä ja kontrasteissa. Aika seisahtuu ja näkyvässä kuvassa, sen ulkopuolella tai takana on jotain. Helena Pehrsson työskentelee myös ympäristöjen parissa valaistuissa pahvimalleissa, yksinkertaisissa objekteissa ja valokuvissa.
Mona Petersson on vuodesta 1997 lähtien työskennellyt ympäristöasioiden sekä ihmisen luontosuhteen ja siihen liittyvän vallankäytön parissa. Teemoja ovat maatalousmaisemien monokulttuurit, siementen sterilointi ja itävyysominaisuudet. Hänen teoksensa ovat kirjontatöitä, objekteja ja veistoksia eri materiaaleilla ja tekniikoilla sekä runoutta ja videota. Vuonna 2019 kiinnostus heräsi metsään ja puiden juuristoa kohtaan, jota hän kuvaa suurissa villalle ja pellavalle käsinkirjotuissa teoksissa. Hän näkee ommelten polun ja juuren kärjen liikkeen metaforana, kun ompeleet löytävät tiensä kankaalla. Jokainen ommel on tietoinen teko, kuten juuren kyky löytää tiensä esteiden ohi.
Johanna Schartau työskentelee valokuvauksen, elokuvan, installaatioiden ja kuvanveiston parissa. Hän on kiinnostunut taustalla olevasta ja työskentelee usein henkilökohtaisen tarinan perusteella. Hän käyttää sekä omia että julkisia arkistoja ja lähteitä, omaa historiaansa mutta myös yhteistä historiaamme. Johanna Schartaun teoksia on muun muassa Ruotsin Valtion kokoelmissa, Malmön ja Ystad:n taidemuseoissa sekä monissa Ruotsin kunnissa. Teoksia on ollut esillä museoissa ja gallerioissa Ruotsissa ja ulkomailla sekä Ruotsin televisiossa (SVT) ja elokuvafestivaaleilla.
Viivapuutarha on Marianne Kauppilan ja Henrin ensimmäinen yhteisnäyttely. Näyttely on saanut teemansa parivaljakon kiinnostuksesta katutaiteeseen ja graffitiin ja erityisesti niissä esiintyviin muotoihin ja viivoihin. Esillä on perinteisestä kirjaingraffitista ja katutaiteesta vaikutteita ottavia teoksia, mutta myös luonto näyttäytyy vahvana elementtinä läpi kokonaisuuden.
Marianne Kauppila on oululainen muraaleihin erikoistunut kuvataiteilija, jonka tunnistettava tyyli pohjautuu graafisiin muotoihin ja vahvoihin, puhtaisiin linjoihin. Hänen teoksissaan luonto sulautuu yhteen inhimillisen maailman kanssa, luoden oman universuminsa ajassa ilman ihmistä. Vahvasti kaksiulotteiset teokset tarjoavat pysähtyneitä, osin ilmeettömiäkin kuvauksia elämästä ja ympäröivästä maailmasta.
Henri on oululainen kuvataiteilija, jonka tyylissä näkyy hänen historiansa graffitin ja hiphop-kulttuurin parissa. Musiikki ja sen kokeminen visuaalisesti on Henrin suurimpia inspiraation lähteitä. Teoksista voi löytää elementtejä wildstyle -graffitista, kubismista sekä abstraktista ekspressionimista.
Marianne Kauppila on oululainen muraaleihin erikoistunut kuvataiteilija, jonka tunnistettava tyyli pohjautuu graafisiin muotoihin ja vahvoihin, puhtaisiin linjoihin. Hänen teoksissaan luonto sulautuu yhteen inhimillisen maailman kanssa, luoden oman universuminsa ajassa ilman ihmistä. Vahvasti kaksiulotteiset teokset tarjoavat pysähtyneitä, osin ilmeettömiäkin kuvauksia elämästä ja ympäröivästä maailmasta.
Henri on oululainen kuvataiteilija, jonka tyylissä näkyy hänen historiansa graffitin ja hiphop-kulttuurin parissa. Musiikki ja sen kokeminen visuaalisesti on Henrin suurimpia inspiraation lähteitä. Teoksista voi löytää elementtejä wildstyle -graffitista, kubismista sekä abstraktista ekspressionimista.
Minna Mukari
Päivi Ollila
Kuiske jostain kauempaa
3.-28.4.2024
Päivi Ollila
Kuiske jostain kauempaa
3.-28.4.2024
Näyttelyn teoksien pohjalla on maalauksellisia tulkintoja taiteilijoiden luontoon liittyvistä matkoista. Taiteilijoiden teoksissa ilmenee niin mielikuvituksen värittämät aistikkaat maailmat kuin myös aistikokemuksien siivittämien muistojen visuaaliset ulostulot tunnelatauksellisilla otteilla. Kuiske jostain kauempaa on visuaalista vuoropuhelua kahden erilaisen tulkitsijan luontokokemuksista hypäten välillä myyttisiin maailmoihin ja tunnelatauksellisiin hetkiin, joissa molempien omalaatuiset ilmaisuntyylit kuin myös värien voima, yhdistyvät toisiinsa.
Mukari kuvaa teoksissaan matkaansa luontoon, joihin hän tekee lähes päivittäin retkiä. ”Luonnossa olen matkalla kaukana arjen huolista. Se on paikka, jonne voin matkata lohduttamaan itseäni ja löytämään sisäisen lapseni mielikuvituksen porttien auetessa toiseen maailmaan”. Luonto on Mukarille loppumaton ihmettelyn ja taiteen ammentamisen työmaa, johon ei koskaan kyllästy. Teoksiin Mukari yhdistää mielikuvituksen ja mielikuvien luomia tarinoita, joita hän on retkillään luonnossa kokenut. Mukarille luonnossa käveleminen toimii päiväkirjana tuleville teoksilleen.
Ollila sanoo olevansa levoton sielu, jolla aina palaa kipinä sisällään kaihertavana kaipuuna matkata johonkin tietäen itsekkään aina mihin. ”Esitän taiteeni kautta pääsyn maailmoihin, jotka ovat joko todellisia ja koettuja tai mielessäni luotuja mielenmaisemia matkoista sinne mihin sisimpäni huutaa.” Ollilaa kiehtoo esteettisyys ja ohimenevien hetkien tallentaminen kankaalle tunteikkaalla otteella. Teoksiinsa Ollilalle kuin myös Mukarille luonnon esittäminen on tärkeä ilmaisumuoto. Luonto kuiskaa nämä taiteilijat luokseen ja avaa maailmansa johonkin kauemmas esteettisiin hetkiin.
Mukari ja Ollila asuvat ja työskentelevät molemmat Kuusamossa, paikassa missä luonto on lähellä. Seudulla, joka eroaa paljon suurten kaupunkien vilkkaasta elämästä ja tarjoaa nähdä elämää erilaisista näkökulmista käsin puhtaan luonnon äärellä.
Mukari kuvaa teoksissaan matkaansa luontoon, joihin hän tekee lähes päivittäin retkiä. ”Luonnossa olen matkalla kaukana arjen huolista. Se on paikka, jonne voin matkata lohduttamaan itseäni ja löytämään sisäisen lapseni mielikuvituksen porttien auetessa toiseen maailmaan”. Luonto on Mukarille loppumaton ihmettelyn ja taiteen ammentamisen työmaa, johon ei koskaan kyllästy. Teoksiin Mukari yhdistää mielikuvituksen ja mielikuvien luomia tarinoita, joita hän on retkillään luonnossa kokenut. Mukarille luonnossa käveleminen toimii päiväkirjana tuleville teoksilleen.
Ollila sanoo olevansa levoton sielu, jolla aina palaa kipinä sisällään kaihertavana kaipuuna matkata johonkin tietäen itsekkään aina mihin. ”Esitän taiteeni kautta pääsyn maailmoihin, jotka ovat joko todellisia ja koettuja tai mielessäni luotuja mielenmaisemia matkoista sinne mihin sisimpäni huutaa.” Ollilaa kiehtoo esteettisyys ja ohimenevien hetkien tallentaminen kankaalle tunteikkaalla otteella. Teoksiinsa Ollilalle kuin myös Mukarille luonnon esittäminen on tärkeä ilmaisumuoto. Luonto kuiskaa nämä taiteilijat luokseen ja avaa maailmansa johonkin kauemmas esteettisiin hetkiin.
Mukari ja Ollila asuvat ja työskentelevät molemmat Kuusamossa, paikassa missä luonto on lähellä. Seudulla, joka eroaa paljon suurten kaupunkien vilkkaasta elämästä ja tarjoaa nähdä elämää erilaisista näkökulmista käsin puhtaan luonnon äärellä.
ULLA HARJU
AUKI
6.- 28.3.2024
AUKI
6.- 28.3.2024
”Reikäinen minuus on auki maalle, auki ilmakehälle, auki metsälle, auki kasvieliöille, maaolioille, uumenten aarteille. Rajat hiipuvat, sulaudun ja samaistun, maisema tulee minuun. Lopun ja alan, olen vuosilusto ja maan hengitys. Olen melkein kivi. Maan pulssi on voimakas, vulkaaniset suonet sykkivät sulana laavana. Maankuoren ikuiset mineraalit, savi, rauta, sovussa liki toisiaan. Aineita, joista me koostumme. Aineita, jotka palaavat maahan ja jatkavat kiertokulkuaan.”
Ulla Harju on Suomussalmella toimiva keraamikko ja kuvataiteilija, jonka teokset korostavat ihmisen ja luonnon yhteenkuuluvuutta ja moninaisuuden itseisarvoa. Kasvamisen ihme ja luonnon muutokset ovat usein esillä hänen teoksissaan.
Hän on työskennellyt viime aikoina paikallisten villisavien parissa sekä Taiken, että Kainuun
Kulttuurirahaston tuella. Näyttelyn uusimmissa töissä on käytetty punasavea Suomussalmen Mustajoelta, kaoliinia Puolangan Pihlajavaarasta sekä meteoriittisavea Taivalkosken Metsäkylästä erilaisina sekoituksina. Pohjoisen Suomen savet asettavat haasteita tekijälleen, mutta ovat mielenkiintoinen materiaali taidekeramiikassa. Itse kaivettu savi luo uudenlaisen yhteyden maahan ja mineraaleihin ja menneisyyden läsnäolo on voimakas.
Ulla Harju on työskennellyt taiteilijaresidensseissä Keski-Euroopassa ja hänen töitään on ollut näyttelyissä mm. Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Unkarissa.
Ulla Harju on Suomussalmella toimiva keraamikko ja kuvataiteilija, jonka teokset korostavat ihmisen ja luonnon yhteenkuuluvuutta ja moninaisuuden itseisarvoa. Kasvamisen ihme ja luonnon muutokset ovat usein esillä hänen teoksissaan.
Hän on työskennellyt viime aikoina paikallisten villisavien parissa sekä Taiken, että Kainuun
Kulttuurirahaston tuella. Näyttelyn uusimmissa töissä on käytetty punasavea Suomussalmen Mustajoelta, kaoliinia Puolangan Pihlajavaarasta sekä meteoriittisavea Taivalkosken Metsäkylästä erilaisina sekoituksina. Pohjoisen Suomen savet asettavat haasteita tekijälleen, mutta ovat mielenkiintoinen materiaali taidekeramiikassa. Itse kaivettu savi luo uudenlaisen yhteyden maahan ja mineraaleihin ja menneisyyden läsnäolo on voimakas.
Ulla Harju on työskennellyt taiteilijaresidensseissä Keski-Euroopassa ja hänen töitään on ollut näyttelyissä mm. Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Unkarissa.
JANNE ERKKILÄ
Protosynteesi 2.0
6.3.–28.3.2024
Näyttelyn nimi viittaa luonnon kehityskulkuun ja ihmisen kulttuurievoluutioon jatkuvana
prototypointiprosessina. Luonnossa uusi syrjäyttää vanhan ja elämä sopeutuu kokeilemalla tarjolla
oleviin ekologisiin lokeroihin. Ihmisten ilmoilla uudet ideat ja trendit syntyvät vanhojen silpusta.
Lisäksi Protosynteesi viittaa fotosynteesiin ja nimen synteesi-osa viittaa luonnon ja ihmisen
vuorovaikutukseen, jossa luonto on teesi ja ihmisen toilailu antiteesi. Teossarjan teokset ovat yritys
etsiskellä synteesiä näiden välille limittämällä orgaanista ja geometrista muotokieltä sekä
yhdistelemällä kasveista ja sienistä valmistamiani pigmenttejä keinotekoisten maalien ja
kierrätysmateriaalien kanssa.
Haen teoksilla visuaalista kieltä metamodernistiselle maailmankuvalle, jossa on tilaa sekä
orgaaniselle villille että synteettiselle sivilisaatiolle yhtä aikaa, päällekkäin ja rinnakkain
ekosysteemien ja kulttuurien kompleksina. Teokset käsittelevät metamodernismille tyypillistä
aaltoilua utopismin ja nihilismin välillä, urbaanin ja orgaanisen luonnon limittymistä meren, maan
ja taivaan rajapinnassa, elävän luonnon ja ihmisen palavaa pyrkimystä kasvuun, uudistumiseen,
levittäytymiseen, kilpailuun, yhteistyöhön ja verkostoitumiseen betonin rajaamassa elintilassa sekä
ihmisen haahuilua fyysisten ja hengellisten sfäärien välillä. Työskentelyä ovat tukeneet SKR:n
Keskusrahasto ja Pohjois-Savon rahasto.
Olen kuopiolaislähtöinen kuvataiteilija ja järjestänyt soolonäyttelyitä ympäri Suomea vuodesta
2013 ja osallistunut kymmeniin ryhmänäyttelyihin vuodesta 2006 neljässä maassa kahdella
mantereella. Opiskelin taiteen maisteriksi Rovaniemellä Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa.
Osa teoksistani on abstrakteja sukelluksia sanallistamista vältteleviin kokemuksiin, toisten ollessa
osittain figuratiivisia ilmentymiä luontokokemuksista ja ihmisen luontosuhteesta. Pääsääntöisesti
olen maalannut akryyleillä, yhdistellen tarkkaa sivellintyöskentelyä ja roiskintatekniikoita.
Lähivuosina olen käyttänyt myös valokuvaa, luonnonvärejä ja kierrätysmateriaaleja.
Innoitukseni löydän vaelluksiltani, hiljaisuudesta, ympäristöni tarkkailusta, tulen tuijottelusta sekä
luonnonantimien keräilystä. Lähivuosina olen etsinyt keinoja vaelteluni ja taiteen tekemisen
yhdistämiseksi. Kesällä 2017 pyhiinvaelsin Suomen halki mutkitellen Hangosta Nuorgamiin
kamerani kanssa dokumentoiden reittini ja havaintoni. Vuosina 2018 ja 2019 kävelin ympäri Oulua
ja sen lähiluontoa tarkastellen ympäristöäni paikkaansa etsivän tulokkaan näkökulmasta ja maalaten
kokemukseni kankaalle. Korona-ajan työskentelin luonnonvärejä keitellen ja niillä maalaten. Nyt
työskentelen vaellellen ympäri Kuopiota ja tehden tulkintoja ympäristöstäni paluumuuttajan silmin.
.
prototypointiprosessina. Luonnossa uusi syrjäyttää vanhan ja elämä sopeutuu kokeilemalla tarjolla
oleviin ekologisiin lokeroihin. Ihmisten ilmoilla uudet ideat ja trendit syntyvät vanhojen silpusta.
Lisäksi Protosynteesi viittaa fotosynteesiin ja nimen synteesi-osa viittaa luonnon ja ihmisen
vuorovaikutukseen, jossa luonto on teesi ja ihmisen toilailu antiteesi. Teossarjan teokset ovat yritys
etsiskellä synteesiä näiden välille limittämällä orgaanista ja geometrista muotokieltä sekä
yhdistelemällä kasveista ja sienistä valmistamiani pigmenttejä keinotekoisten maalien ja
kierrätysmateriaalien kanssa.
Haen teoksilla visuaalista kieltä metamodernistiselle maailmankuvalle, jossa on tilaa sekä
orgaaniselle villille että synteettiselle sivilisaatiolle yhtä aikaa, päällekkäin ja rinnakkain
ekosysteemien ja kulttuurien kompleksina. Teokset käsittelevät metamodernismille tyypillistä
aaltoilua utopismin ja nihilismin välillä, urbaanin ja orgaanisen luonnon limittymistä meren, maan
ja taivaan rajapinnassa, elävän luonnon ja ihmisen palavaa pyrkimystä kasvuun, uudistumiseen,
levittäytymiseen, kilpailuun, yhteistyöhön ja verkostoitumiseen betonin rajaamassa elintilassa sekä
ihmisen haahuilua fyysisten ja hengellisten sfäärien välillä. Työskentelyä ovat tukeneet SKR:n
Keskusrahasto ja Pohjois-Savon rahasto.
Olen kuopiolaislähtöinen kuvataiteilija ja järjestänyt soolonäyttelyitä ympäri Suomea vuodesta
2013 ja osallistunut kymmeniin ryhmänäyttelyihin vuodesta 2006 neljässä maassa kahdella
mantereella. Opiskelin taiteen maisteriksi Rovaniemellä Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa.
Osa teoksistani on abstrakteja sukelluksia sanallistamista vältteleviin kokemuksiin, toisten ollessa
osittain figuratiivisia ilmentymiä luontokokemuksista ja ihmisen luontosuhteesta. Pääsääntöisesti
olen maalannut akryyleillä, yhdistellen tarkkaa sivellintyöskentelyä ja roiskintatekniikoita.
Lähivuosina olen käyttänyt myös valokuvaa, luonnonvärejä ja kierrätysmateriaaleja.
Innoitukseni löydän vaelluksiltani, hiljaisuudesta, ympäristöni tarkkailusta, tulen tuijottelusta sekä
luonnonantimien keräilystä. Lähivuosina olen etsinyt keinoja vaelteluni ja taiteen tekemisen
yhdistämiseksi. Kesällä 2017 pyhiinvaelsin Suomen halki mutkitellen Hangosta Nuorgamiin
kamerani kanssa dokumentoiden reittini ja havaintoni. Vuosina 2018 ja 2019 kävelin ympäri Oulua
ja sen lähiluontoa tarkastellen ympäristöäni paikkaansa etsivän tulokkaan näkökulmasta ja maalaten
kokemukseni kankaalle. Korona-ajan työskentelin luonnonvärejä keitellen ja niillä maalaten. Nyt
työskentelen vaellellen ympäri Kuopiota ja tehden tulkintoja ympäristöstäni paluumuuttajan silmin.
.
Seuraa Instagramissa ja Facebookissa. Tilaa uutiskirjemme ja kutsut näyttelyihimme.