SIVUJA PÄIVITETÄÄN PARHAILLAAN........
Raimo Törhönen
Maalauksista
5.2. - 2.3. 2025
Taiteellinen työ on tiivisti kiinni tekijän persoonassa. Niinpä muutokset ovat usein hitaita ja astettaisia, eräänlaista luonnollista kasvua. Uusi työ pohjaa vanhaan, muutoksen näkeejoskus vasta etäisyyden päästä.
Näin on myös omalla kohdallani, mikä on tuntunut luontevalta. Kuitenkin tähän näytttelyyn
valmistautuessani tunsin tarvetta hakea muutosta. En äkkikäännöstä, vaan jonkinlaista
nyrjähdystä, uutta tapaa lähestyä omaa tekemistä. Kyse ei ole päähänpistosta, vaan
pitempään hautuneesta tarpeesta uusiutua.
Niin kuin pato muttaa veden virtausta, voi uusi rajoitus tai työtapa muuttaa tekemistä ja
sisältöä. Niinpä rakensin itselleni pienen padon, nähdäkseni kuinka virtaus muuttuu.
Vai tyrehtyykö kokonaan?
Suljin aiemmasta tekemisestäni pois yhden keskeisen elementin ja nostin etualalle toisen.
Lähtökohdaksi otin aikaisemmat maalaukseni, mistä näyttelyn nimi.
Niin kuin aina, vei työprosessi arvaamattomaan ja usein yllättäväänkin suuntaan.
Tuloksena on uusia, uudenlaisia maalauksia. Nyrjähtelyä on tapahtunut.
Raimo Törhönen asuu ja työskentelee Pikisaaressa Oulussa. Hän on opiskellut Hyvinkään taidekoulussa, Tampereen yliopistossa ja Turun piirustuskoulussa 1980- ja 1990-luvuilla. Hänen tuotantoaan on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä vuodesta 2000 lähtien. Maalaamisen lisäksi hän tekee esineveistoksia, installaatioita ja ympäristötaidetta. Törhönen on tunnettu myös tilausmuotokuvistaan ja useista julkisista teoksta.
Raimo Törhönen on Suomen Taidemaalariliiton ja Oulun taiteilijaseuran jäsen.
www.raimotorhonen.com
Näin on myös omalla kohdallani, mikä on tuntunut luontevalta. Kuitenkin tähän näytttelyyn
valmistautuessani tunsin tarvetta hakea muutosta. En äkkikäännöstä, vaan jonkinlaista
nyrjähdystä, uutta tapaa lähestyä omaa tekemistä. Kyse ei ole päähänpistosta, vaan
pitempään hautuneesta tarpeesta uusiutua.
Niin kuin pato muttaa veden virtausta, voi uusi rajoitus tai työtapa muuttaa tekemistä ja
sisältöä. Niinpä rakensin itselleni pienen padon, nähdäkseni kuinka virtaus muuttuu.
Vai tyrehtyykö kokonaan?
Suljin aiemmasta tekemisestäni pois yhden keskeisen elementin ja nostin etualalle toisen.
Lähtökohdaksi otin aikaisemmat maalaukseni, mistä näyttelyn nimi.
Niin kuin aina, vei työprosessi arvaamattomaan ja usein yllättäväänkin suuntaan.
Tuloksena on uusia, uudenlaisia maalauksia. Nyrjähtelyä on tapahtunut.
Raimo Törhönen asuu ja työskentelee Pikisaaressa Oulussa. Hän on opiskellut Hyvinkään taidekoulussa, Tampereen yliopistossa ja Turun piirustuskoulussa 1980- ja 1990-luvuilla. Hänen tuotantoaan on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä vuodesta 2000 lähtien. Maalaamisen lisäksi hän tekee esineveistoksia, installaatioita ja ympäristötaidetta. Törhönen on tunnettu myös tilausmuotokuvistaan ja useista julkisista teoksta.
Raimo Törhönen on Suomen Taidemaalariliiton ja Oulun taiteilijaseuran jäsen.
www.raimotorhonen.com
Minna Kangasmaa: In Progress
9.1.-2.2.2025
Minna Kangasmaan näyttely on havaintoja muutoksesta, materiaalisesta maailmasta, yhteydestä maahan, katoavaisuudesta ja ajasta – kaiken yhteen kietoutuneisuudesta.
In Progress on saanut alkunsa Minna Kangasmaan vanhasta teoksesta vuodelta 1994. Teos on ollut sijoitettuna Oulussa Saarelan veistospuistossa, jonne sen seitsemän luonnollisen kokoista kipsistä ihmisfiguuria on ajan saatossa maatunut lähes kokonaan. Kangasmaa on seurannut teoksen elinkaarta ja lopulta kerännyt talteen viimeiset luonnon muokkaamat ja sammaleen verhoamat kappaleet teoksesta, joka aikoinaan esitti seitsemän hyveen personifikaatiota. Näyttelyssä Kangasmaa palaa varhaisen teoksensa alkulähteille pohtimaan ihmisenä olemista – tässä ajassa. Se on johdattanut hänet monisyisten kysymysten äärelle uskosta, toivosta, rakkaudesta, viisaudesta, rohkeudesta, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta.
Näyttely rakentuu maatuneen veistoksen jäljelle jääneistä osista sekä valokuvista, joissa mennyt on läsnä ja se, mikä on joskus ollut, on edelleen olemassa. Teoksen vahva kytkös maahan kuvaa jotain kaikkialla läsnä olevaa, metafyysisen alkuvoiman kaltaista, joka on luonnostaan elävissä prosesseissa ja hallitsee niitä. Se sisältää ehdotelman, että meitä ympäröivä materia ei ole pelkästään passiivista, raakaa tai liikkumatonta vaan elinvoimaista, muuntautuvaa ja aktiivisesti vaikuttavaa. Teoksen nimi viittaa keskeneräisyyteen ja käynnissä olevaan prosessiin, joka jatkuu nyt Neliö-Galleriassa. Pitkällä aikajänteellä muutos tapahtuu teoksen materiaalissa, mutta myös siinä, miten Kangasmaa täydentää, käyttää uudelleen tai muuten muokkaa sitä. Kohdistamalla huomion materiaaliin ja sen elinkaareen taiteilija peräänkuuluttaa suhdettamme kestävään tulevaisuuteen.
-
Minna Kangasmaa on oululainen kuvanveistäjä. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta Helsingistä. Kangasmaan teoksia on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hän on myös tehnyt tilaustyönä julkisia teoksia, viimeisimpänä Oulun yliopistollisen sairaalan julkisivuun. Kangasmaa on toiminut aktiivisesti kuvataiteen kentällä paikallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti vuodesta 1992. Oman taiteellisen työnsä ohella hän on toiminut useissa taidekentän luottamustoimissa ja asiantuntijatehtävissä. Vuonna 2019 Kangasmaa palkittiin Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton tunnustuspalkinnolla kuvataiteen hyväksi tehdystä valtakunnallisesti merkittävästä työstä.
Minna Kangasmaan työskentelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.
In Progress on saanut alkunsa Minna Kangasmaan vanhasta teoksesta vuodelta 1994. Teos on ollut sijoitettuna Oulussa Saarelan veistospuistossa, jonne sen seitsemän luonnollisen kokoista kipsistä ihmisfiguuria on ajan saatossa maatunut lähes kokonaan. Kangasmaa on seurannut teoksen elinkaarta ja lopulta kerännyt talteen viimeiset luonnon muokkaamat ja sammaleen verhoamat kappaleet teoksesta, joka aikoinaan esitti seitsemän hyveen personifikaatiota. Näyttelyssä Kangasmaa palaa varhaisen teoksensa alkulähteille pohtimaan ihmisenä olemista – tässä ajassa. Se on johdattanut hänet monisyisten kysymysten äärelle uskosta, toivosta, rakkaudesta, viisaudesta, rohkeudesta, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta.
Näyttely rakentuu maatuneen veistoksen jäljelle jääneistä osista sekä valokuvista, joissa mennyt on läsnä ja se, mikä on joskus ollut, on edelleen olemassa. Teoksen vahva kytkös maahan kuvaa jotain kaikkialla läsnä olevaa, metafyysisen alkuvoiman kaltaista, joka on luonnostaan elävissä prosesseissa ja hallitsee niitä. Se sisältää ehdotelman, että meitä ympäröivä materia ei ole pelkästään passiivista, raakaa tai liikkumatonta vaan elinvoimaista, muuntautuvaa ja aktiivisesti vaikuttavaa. Teoksen nimi viittaa keskeneräisyyteen ja käynnissä olevaan prosessiin, joka jatkuu nyt Neliö-Galleriassa. Pitkällä aikajänteellä muutos tapahtuu teoksen materiaalissa, mutta myös siinä, miten Kangasmaa täydentää, käyttää uudelleen tai muuten muokkaa sitä. Kohdistamalla huomion materiaaliin ja sen elinkaareen taiteilija peräänkuuluttaa suhdettamme kestävään tulevaisuuteen.
-
Minna Kangasmaa on oululainen kuvanveistäjä. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta Helsingistä. Kangasmaan teoksia on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hän on myös tehnyt tilaustyönä julkisia teoksia, viimeisimpänä Oulun yliopistollisen sairaalan julkisivuun. Kangasmaa on toiminut aktiivisesti kuvataiteen kentällä paikallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti vuodesta 1992. Oman taiteellisen työnsä ohella hän on toiminut useissa taidekentän luottamustoimissa ja asiantuntijatehtävissä. Vuonna 2019 Kangasmaa palkittiin Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton tunnustuspalkinnolla kuvataiteen hyväksi tehdystä valtakunnallisesti merkittävästä työstä.
Minna Kangasmaan työskentelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.
Jakkila2 + Gregory
31.10. - 24.11.2024
Eeva-Kaisa Jakkila Elementit; Ilma 91.5 x 199 cm Akvarelli Elements: Air Watercolour
Eeva-Kaisa Jakkila, taivalkoskelainen kuvataiteilija, on tunnettu pääasiassa akvarellitekniikastaan. Hän on opiskellut kuvataidetta vuosina 1980–1987 ja on sittemmin kehittänyt omaa taiteellista ilmaisuaan monipuolisesti.
Jakkilan varhaisissa teoksissa korostui kantaaottavuus ja kauneus, mutta ajan myötä hänen taiteensa suuntautui syvemmälle melankolian ja ulkopuolisuuden tutkielmaan. Luonto, mystiikka ja myytit ovat keskeisiä teemoja hänen työssään. "Luonto ilmenee ihmiselle mystisenä", Jakkila pohtii, "ja sen kautta voimme löytää symboliikkaa ja dekoraatioita, jotka rikastuttavat elämäämme."
Nykyään Jakkila hyödyntää akvarellin sattumanvaraisuuden aarretta luodessaan teoksia, jotka yhdistävät henkilökohtaiset kokemukset ja universaalit tunteet. Hänen akvarellinsa kutsuvat katsojan tutkimaan syvällisiä tuntemuksia ja hetkiä luonnon keskellä.
Jakkilan varhaisissa teoksissa korostui kantaaottavuus ja kauneus, mutta ajan myötä hänen taiteensa suuntautui syvemmälle melankolian ja ulkopuolisuuden tutkielmaan. Luonto, mystiikka ja myytit ovat keskeisiä teemoja hänen työssään. "Luonto ilmenee ihmiselle mystisenä", Jakkila pohtii, "ja sen kautta voimme löytää symboliikkaa ja dekoraatioita, jotka rikastuttavat elämäämme."
Nykyään Jakkila hyödyntää akvarellin sattumanvaraisuuden aarretta luodessaan teoksia, jotka yhdistävät henkilökohtaiset kokemukset ja universaalit tunteet. Hänen akvarellinsa kutsuvat katsojan tutkimaan syvällisiä tuntemuksia ja hetkiä luonnon keskellä.
Magdaleena Jakkila, Heta lukee, Hilma meikkaa, Sonia ompelee Installaatio Piirustuksia
Heta reads, Hilma Paints Her Face, Sonia Sews Installation Drawings
Heta reads, Hilma Paints Her Face, Sonia Sews Installation Drawings
Magdaleena Jakkila on kuvataiteilija, jonka teosten ytimessä on piirtäminen, tutkii taiteessaan henkilökohtaista ja välitöntä yhteyttä maailmaan. "Minua piirtäminen auttaa pysymään kiinni maailmassa, ja haluan pitää sen henkilökohtaisena", Jakkila kuvailee työskentelyään. Hänen teoksensa välittävät rauhoittavaa ajattelua, joka syntyy hetken pysähtymisestä ja tarkkailusta.
Jakkila, syntynyt vuonna 1991 Taivalkoskella, asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän viimeistelee opintojaan Aalto-yliopiston Elokuvataiteen laitoksella, mikä on syventänyt hänen ymmärrystään visuaalisesta kerronnasta. "Onneksi voi pysähtyä. Ujostellakin. Katsoa rakkaita tekemässä – välillä vauhdikkaasti, välillä nukahtaen", hän pohtii teostensa taustalla olevaa herkkyyttä ja läsnäoloa.
Jakkila, syntynyt vuonna 1991 Taivalkoskella, asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän viimeistelee opintojaan Aalto-yliopiston Elokuvataiteen laitoksella, mikä on syventänyt hänen ymmärrystään visuaalisesta kerronnasta. "Onneksi voi pysähtyä. Ujostellakin. Katsoa rakkaita tekemässä – välillä vauhdikkaasti, välillä nukahtaen", hän pohtii teostensa taustalla olevaa herkkyyttä ja läsnäoloa.
Mary Jane Gregory Arktinen jää: Auringon varjot 26 x 21 Kierrätyslasi, lasipigmentti Arctic Ice: Sun Shadows Recycled glass, glass pigment
Mary Jane Gregory on asunut suurimman osan elämästään arktisella alueella. Hän kasvoi Alaskassa ja on asunut Oulun alueella yli 40 vuotta. Hän on Taidemaalariliiton ja Muu ry:n täysjäsen, ja vuonna 2020 hänellä myönnettiin yhtenä harvoista ulkomaalaistaustaisista taiteilijoista taitelijaeläke.Kun häneltä kysyttiin näyttelyn teoksista, hän kertoi: ”Useita vuosia sitten olin niin poissa tolaltani Sarajevon sodan takia, että omistin koko näyttelyn Sarajevon lapsille.
Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, että voisi hukkua suruun. Kun aikaisemmin halusin, että ihmiset ovat täysin tietoisia sodan kauheuksista, nyt haluan taistella takaisin vaalimalla myönteisiä asioita elämässä, kuten kauneutta ja luontoa. En tietoisesti halua keskittyä hirmutekoihin. Kuten uskontoni sanoo: ’Kun ajatus sodasta syttyy, vastustakaa sitä voimakkaammalla ajatuksella rauhasta.’”
Useimmat teoksistani tässä näyttelyssä ovat maisemia, joissa on arktinen teema.Arktisella alueella maiseman avaruus on yksi kauneuden muoto – kenties autiomaiden paimentolaiskansat sanoisivat samaa omasta maisemastaan. Olen maalannut lasille käyttäen kierrätettyjä materiaaleja ja ammattilaisten käyttämää,nimenomaan lasille tarkoitettua maalia. Koska välineeni on lasi, usein tärkeän osan teosta muodostaa varjo, joka syntyy, kun valo siivilöityy lasin läpi.Haluan ylistää niitä asioita, jotka kantavat ja kestävät sodan yli. Toivon herättäväni teosteni katsojille tyyneyden ja ajattomuuden tunteen.
Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, että voisi hukkua suruun. Kun aikaisemmin halusin, että ihmiset ovat täysin tietoisia sodan kauheuksista, nyt haluan taistella takaisin vaalimalla myönteisiä asioita elämässä, kuten kauneutta ja luontoa. En tietoisesti halua keskittyä hirmutekoihin. Kuten uskontoni sanoo: ’Kun ajatus sodasta syttyy, vastustakaa sitä voimakkaammalla ajatuksella rauhasta.’”
Useimmat teoksistani tässä näyttelyssä ovat maisemia, joissa on arktinen teema.Arktisella alueella maiseman avaruus on yksi kauneuden muoto – kenties autiomaiden paimentolaiskansat sanoisivat samaa omasta maisemastaan. Olen maalannut lasille käyttäen kierrätettyjä materiaaleja ja ammattilaisten käyttämää,nimenomaan lasille tarkoitettua maalia. Koska välineeni on lasi, usein tärkeän osan teosta muodostaa varjo, joka syntyy, kun valo siivilöityy lasin läpi.Haluan ylistää niitä asioita, jotka kantavat ja kestävät sodan yli. Toivon herättäväni teosteni katsojille tyyneyden ja ajattomuuden tunteen.
Esa Leskelä on Oululainen taidemaalari ja kuvanveistäjä.
Leskelän teoksia on ollut esillä näyttelyissä jo 70-luvun alkupuolelta saakka. Hänen
tämänhetken maalaustyylinsä on rohkeaa ja ekspressiivistä. Maalaamisen fyysisyys saa näkyä jäljessä ja maalaamisen spontaaniudessa voi nähdä myös herkkää lyyrisyyttä.
Johanna Turunen on joensuulainen kuvataiteilija ja hän on työskennellyt kuvan monilla eri tekniikoilla vuosikymmenien ajan mm.valokuvaten, maalaten ja grafiikkaa sekä keramiikkaa tehden.
Uusissa, vielä keskeneräisissä maalauksissa Turunen käsittelee syvää rakkautta ja sen menettämisen pelkoa. Haluan välittää töilläni katsojalle läheisyyden tärkeyttä, läsnäoloa ja kosketuksen merkitystä. Rakkauden osoittaminen läheisille on töitteni keskeinen sisältö.
Jussi Valtakari on Lappeenrantalaislähtöinen Taivalkoskella asuva kuvanveistäjä ja taidemaalari. Hän on pitänyt lukuisia yksityis- ja ryhmänäyttelyitä 1970-luvun lopulta lähtien. Näyttelyssä on puuveistoksia, joilla on juurensa kansanperinteen puhdetöissä.
Teoksillaan Valtakari kommentoi maailman menoa. Hänen kansanperiteen puhdetöiden kaltaiset veistokset ovakin eräänlaista päivitettyä folk-poppia.
Leskelän teoksia on ollut esillä näyttelyissä jo 70-luvun alkupuolelta saakka. Hänen
tämänhetken maalaustyylinsä on rohkeaa ja ekspressiivistä. Maalaamisen fyysisyys saa näkyä jäljessä ja maalaamisen spontaaniudessa voi nähdä myös herkkää lyyrisyyttä.
Johanna Turunen on joensuulainen kuvataiteilija ja hän on työskennellyt kuvan monilla eri tekniikoilla vuosikymmenien ajan mm.valokuvaten, maalaten ja grafiikkaa sekä keramiikkaa tehden.
Uusissa, vielä keskeneräisissä maalauksissa Turunen käsittelee syvää rakkautta ja sen menettämisen pelkoa. Haluan välittää töilläni katsojalle läheisyyden tärkeyttä, läsnäoloa ja kosketuksen merkitystä. Rakkauden osoittaminen läheisille on töitteni keskeinen sisältö.
Jussi Valtakari on Lappeenrantalaislähtöinen Taivalkoskella asuva kuvanveistäjä ja taidemaalari. Hän on pitänyt lukuisia yksityis- ja ryhmänäyttelyitä 1970-luvun lopulta lähtien. Näyttelyssä on puuveistoksia, joilla on juurensa kansanperinteen puhdetöissä.
Teoksillaan Valtakari kommentoi maailman menoa. Hänen kansanperiteen puhdetöiden kaltaiset veistokset ovakin eräänlaista päivitettyä folk-poppia.
Kirsi Tervo
Tiedostamattoman geografiaa
4.-29.9.2024
Tiedostamattoman geografiaa
4.-29.9.2024
Väri, maali on Kirsi Tervon teosten aiheena. Se ei ole hänelle pelkästään optinen vaan myös fyysinen väline. Se on materiaali, jonka työstäminen on houkuttanut Tervoa loputtomasti. Työskentelyssään hän antaa maalin puhua ensin ja värin kutsua.
Tärkeää on nähdä ja suhtautua väriin epäitsekkäästi, ilman oman aikaisemman tunnemaailman painolastia. Se on hänelle paras keino etsiä kun haluaa löytää sellaista mitä ei vielä tiedä. Jokaisella värillä on ominaisuus vaikuttaa ja tehdä toisesta väristä tarkeä ja merkityksellinen. Se on Tervon mielestä erityisen kiinnostavaa.
Taidemaalari Kirsi Tervo asuu ja työskentelee Oulussa. Hän on osallistunut näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan kuuluu yksityisiin ja julkisiin kokoelmiin. Kirsi Tervo on viime vuosina maalannut mieluiten moniosaisia teoskokonaisuuksia, joissa jokainen osa on itsenäinen, mutta silti olennainen osa koko teosta. Maalaukset ovat abstrakteja ja kokonaisuus on näennäisen harmoninen. Kirsi Tervo on Oulun taiteilijaseuran ja Taidemaalariliiton jäsen.
Tärkeää on nähdä ja suhtautua väriin epäitsekkäästi, ilman oman aikaisemman tunnemaailman painolastia. Se on hänelle paras keino etsiä kun haluaa löytää sellaista mitä ei vielä tiedä. Jokaisella värillä on ominaisuus vaikuttaa ja tehdä toisesta väristä tarkeä ja merkityksellinen. Se on Tervon mielestä erityisen kiinnostavaa.
Taidemaalari Kirsi Tervo asuu ja työskentelee Oulussa. Hän on osallistunut näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan kuuluu yksityisiin ja julkisiin kokoelmiin. Kirsi Tervo on viime vuosina maalannut mieluiten moniosaisia teoskokonaisuuksia, joissa jokainen osa on itsenäinen, mutta silti olennainen osa koko teosta. Maalaukset ovat abstrakteja ja kokonaisuus on näennäisen harmoninen. Kirsi Tervo on Oulun taiteilijaseuran ja Taidemaalariliiton jäsen.
JATZ – Piirustuksia ja maalauksia viime vuosilta
7.8.-1.9.2024
Piirrän ja maalaan ihmishahmoja, eläimiä ja asetelmia. Aiheeni valitsen taidehistoriasta, sarjoista, populaarikulttuurin näkyvistä hahmoista ja vanhoista valokuvista. Lähes aina hyödynnän lähtökohtana yhtä tai useampaa valokuvaa kuvaa tehdessäni. Annan liidun ja siveltimen viedä minut matkalle ihmismielen tuntemattomaan. Valikoidun aiheeni kanssa käymme päättymätöntä vuoropuhelua kunnes tulee hetki laskea kuva käsistä.Uskon että kuvan ja katsojan välinen vuorovaikutus jatkuu valmiissa teoksessa ikuisesti.
Näyttelyn työt olen koostanut noin neljän viime vuoden ajalta. Tekniikkoina öljypastelli, kuivapastelli ja öljyväri. En ole moneen vuoteen pitänyt näyttelyä, vaikka olen työskennellyt säännöllisesti kuvantekemisen parissa. Tämä näyttely on kooste tuolta ajalta pitäen sisällään matkan elettyä elämää.
JATZ on taidemaalari Juho Arvolan taiteilijanimi. Juho Arvola on Lahden Taideinstituutista valmistunut kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee kotonaan Limingassa. Näyttelyitä JATZ on pitänyt mm. Oulussa ja Helsingissä, sekä järjestänyt kesänäyttelyitä kotitilallaan. JATZ on osallistunut myös useisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa.
Torstaina 6. kesäkuuta Neliö-Galleriassa avautuu Helena Pehrssonin, Mona Peterssonin, Johanna Schartaun näyttely, jossa on esillä maalauksia, brodeerauksia, grafiikkaa ja videoita.
Tämä näyttely on osa Suomen ja Ruotsin välistä vaihtonäyttelyprojektia oululaisen Neliö-Gallerian ja Tukholmassa sijaitsevan ID:I gallerian kanssa.
ID:I on 27 ammattitaiteilijan vetämä galleria Tukholman Södermalmilla. Se aloitti toimintansa vuonna 2002. Galleriassa on jäsentaiteilijoiden näyttelyitä, kutsuttujen taiteilijoiden ryhmänäyttelyitä ja näyttelyprojekteja yhteistyössä kuraattorien kanssa sekä erilaisia tapahtumia ja luentoja.
Helena Pehrsson kuvaa maalauksissaan usein pitkälti tyhjiä, ei aikaan tai paikkaan sidottuja huoneita tai miljöitä erilaisissa valotilanteissa, perspektiiveissä ja kontrasteissa. Aika seisahtuu ja näkyvässä kuvassa, sen ulkopuolella tai takana on jotain. Helena Pehrsson työskentelee myös ympäristöjen parissa valaistuissa pahvimalleissa, yksinkertaisissa objekteissa ja valokuvissa.
Instagram
Mona Petersson on vuodesta 1997 lähtien työskennellyt ympäristöasioiden sekä ihmisen luontosuhteen ja siihen liittyvän vallankäytön parissa. Teemoja ovat maatalousmaisemien monokulttuurit, siementen sterilointi ja itävyysominaisuudet. Hänen teoksensa ovat kirjontatöitä, objekteja ja veistoksia eri materiaaleilla ja tekniikoilla sekä runoutta ja videota. Vuonna 2019 kiinnostus heräsi metsään ja puiden juuristoa kohtaan, jota hän kuvaa suurissa villalle ja pellavalle käsinkirjotuissa teoksissa. Hän näkee ommelten polun ja juuren kärjen liikkeen metaforana, kun ompeleet löytävät tiensä kankaalla. Jokainen ommel on tietoinen teko, kuten juuren kyky löytää tiensä esteiden ohi.
Johanna Schartau työskentelee valokuvauksen, elokuvan, installaatioiden ja kuvanveiston parissa. Hän on kiinnostunut taustalla olevasta ja työskentelee usein henkilökohtaisen tarinan perusteella. Hän käyttää sekä omia että julkisia arkistoja ja lähteitä, omaa historiaansa mutta myös yhteistä historiaamme. Johanna Schartaun teoksia on muun muassa Ruotsin Valtion kokoelmissa, Malmön ja Ystad:n taidemuseoissa sekä monissa Ruotsin kunnissa. Teoksia on ollut esillä museoissa ja gallerioissa Ruotsissa ja ulkomailla sekä Ruotsin televisiossa (SVT) ja elokuvafestivaaleilla.
Tämä näyttely on osa Suomen ja Ruotsin välistä vaihtonäyttelyprojektia oululaisen Neliö-Gallerian ja Tukholmassa sijaitsevan ID:I gallerian kanssa.
ID:I on 27 ammattitaiteilijan vetämä galleria Tukholman Södermalmilla. Se aloitti toimintansa vuonna 2002. Galleriassa on jäsentaiteilijoiden näyttelyitä, kutsuttujen taiteilijoiden ryhmänäyttelyitä ja näyttelyprojekteja yhteistyössä kuraattorien kanssa sekä erilaisia tapahtumia ja luentoja.
Helena Pehrsson kuvaa maalauksissaan usein pitkälti tyhjiä, ei aikaan tai paikkaan sidottuja huoneita tai miljöitä erilaisissa valotilanteissa, perspektiiveissä ja kontrasteissa. Aika seisahtuu ja näkyvässä kuvassa, sen ulkopuolella tai takana on jotain. Helena Pehrsson työskentelee myös ympäristöjen parissa valaistuissa pahvimalleissa, yksinkertaisissa objekteissa ja valokuvissa.
Mona Petersson on vuodesta 1997 lähtien työskennellyt ympäristöasioiden sekä ihmisen luontosuhteen ja siihen liittyvän vallankäytön parissa. Teemoja ovat maatalousmaisemien monokulttuurit, siementen sterilointi ja itävyysominaisuudet. Hänen teoksensa ovat kirjontatöitä, objekteja ja veistoksia eri materiaaleilla ja tekniikoilla sekä runoutta ja videota. Vuonna 2019 kiinnostus heräsi metsään ja puiden juuristoa kohtaan, jota hän kuvaa suurissa villalle ja pellavalle käsinkirjotuissa teoksissa. Hän näkee ommelten polun ja juuren kärjen liikkeen metaforana, kun ompeleet löytävät tiensä kankaalla. Jokainen ommel on tietoinen teko, kuten juuren kyky löytää tiensä esteiden ohi.
Johanna Schartau työskentelee valokuvauksen, elokuvan, installaatioiden ja kuvanveiston parissa. Hän on kiinnostunut taustalla olevasta ja työskentelee usein henkilökohtaisen tarinan perusteella. Hän käyttää sekä omia että julkisia arkistoja ja lähteitä, omaa historiaansa mutta myös yhteistä historiaamme. Johanna Schartaun teoksia on muun muassa Ruotsin Valtion kokoelmissa, Malmön ja Ystad:n taidemuseoissa sekä monissa Ruotsin kunnissa. Teoksia on ollut esillä museoissa ja gallerioissa Ruotsissa ja ulkomailla sekä Ruotsin televisiossa (SVT) ja elokuvafestivaaleilla.
Viivapuutarha on Marianne Kauppilan ja Henrin ensimmäinen yhteisnäyttely. Näyttely on saanut teemansa parivaljakon kiinnostuksesta katutaiteeseen ja graffitiin ja erityisesti niissä esiintyviin muotoihin ja viivoihin. Esillä on perinteisestä kirjaingraffitista ja katutaiteesta vaikutteita ottavia teoksia, mutta myös luonto näyttäytyy vahvana elementtinä läpi kokonaisuuden.
Marianne Kauppila on oululainen muraaleihin erikoistunut kuvataiteilija, jonka tunnistettava tyyli pohjautuu graafisiin muotoihin ja vahvoihin, puhtaisiin linjoihin. Hänen teoksissaan luonto sulautuu yhteen inhimillisen maailman kanssa, luoden oman universuminsa ajassa ilman ihmistä. Vahvasti kaksiulotteiset teokset tarjoavat pysähtyneitä, osin ilmeettömiäkin kuvauksia elämästä ja ympäröivästä maailmasta.
Henri on oululainen kuvataiteilija, jonka tyylissä näkyy hänen historiansa graffitin ja hiphop-kulttuurin parissa. Musiikki ja sen kokeminen visuaalisesti on Henrin suurimpia inspiraation lähteitä. Teoksista voi löytää elementtejä wildstyle -graffitista, kubismista sekä abstraktista ekspressionimista.
Marianne Kauppila on oululainen muraaleihin erikoistunut kuvataiteilija, jonka tunnistettava tyyli pohjautuu graafisiin muotoihin ja vahvoihin, puhtaisiin linjoihin. Hänen teoksissaan luonto sulautuu yhteen inhimillisen maailman kanssa, luoden oman universuminsa ajassa ilman ihmistä. Vahvasti kaksiulotteiset teokset tarjoavat pysähtyneitä, osin ilmeettömiäkin kuvauksia elämästä ja ympäröivästä maailmasta.
Henri on oululainen kuvataiteilija, jonka tyylissä näkyy hänen historiansa graffitin ja hiphop-kulttuurin parissa. Musiikki ja sen kokeminen visuaalisesti on Henrin suurimpia inspiraation lähteitä. Teoksista voi löytää elementtejä wildstyle -graffitista, kubismista sekä abstraktista ekspressionimista.
Minna Mukari
Päivi Ollila
Kuiske jostain kauempaa
3.-28.4.2024
Päivi Ollila
Kuiske jostain kauempaa
3.-28.4.2024
Näyttelyn teoksien pohjalla on maalauksellisia tulkintoja taiteilijoiden luontoon liittyvistä matkoista. Taiteilijoiden teoksissa ilmenee niin mielikuvituksen värittämät aistikkaat maailmat kuin myös aistikokemuksien siivittämien muistojen visuaaliset ulostulot tunnelatauksellisilla otteilla. Kuiske jostain kauempaa on visuaalista vuoropuhelua kahden erilaisen tulkitsijan luontokokemuksista hypäten välillä myyttisiin maailmoihin ja tunnelatauksellisiin hetkiin, joissa molempien omalaatuiset ilmaisuntyylit kuin myös värien voima, yhdistyvät toisiinsa.
Mukari kuvaa teoksissaan matkaansa luontoon, joihin hän tekee lähes päivittäin retkiä. ”Luonnossa olen matkalla kaukana arjen huolista. Se on paikka, jonne voin matkata lohduttamaan itseäni ja löytämään sisäisen lapseni mielikuvituksen porttien auetessa toiseen maailmaan”. Luonto on Mukarille loppumaton ihmettelyn ja taiteen ammentamisen työmaa, johon ei koskaan kyllästy. Teoksiin Mukari yhdistää mielikuvituksen ja mielikuvien luomia tarinoita, joita hän on retkillään luonnossa kokenut. Mukarille luonnossa käveleminen toimii päiväkirjana tuleville teoksilleen.
Ollila sanoo olevansa levoton sielu, jolla aina palaa kipinä sisällään kaihertavana kaipuuna matkata johonkin tietäen itsekkään aina mihin. ”Esitän taiteeni kautta pääsyn maailmoihin, jotka ovat joko todellisia ja koettuja tai mielessäni luotuja mielenmaisemia matkoista sinne mihin sisimpäni huutaa.” Ollilaa kiehtoo esteettisyys ja ohimenevien hetkien tallentaminen kankaalle tunteikkaalla otteella. Teoksiinsa Ollilalle kuin myös Mukarille luonnon esittäminen on tärkeä ilmaisumuoto. Luonto kuiskaa nämä taiteilijat luokseen ja avaa maailmansa johonkin kauemmas esteettisiin hetkiin.
Mukari ja Ollila asuvat ja työskentelevät molemmat Kuusamossa, paikassa missä luonto on lähellä. Seudulla, joka eroaa paljon suurten kaupunkien vilkkaasta elämästä ja tarjoaa nähdä elämää erilaisista näkökulmista käsin puhtaan luonnon äärellä.
Mukari kuvaa teoksissaan matkaansa luontoon, joihin hän tekee lähes päivittäin retkiä. ”Luonnossa olen matkalla kaukana arjen huolista. Se on paikka, jonne voin matkata lohduttamaan itseäni ja löytämään sisäisen lapseni mielikuvituksen porttien auetessa toiseen maailmaan”. Luonto on Mukarille loppumaton ihmettelyn ja taiteen ammentamisen työmaa, johon ei koskaan kyllästy. Teoksiin Mukari yhdistää mielikuvituksen ja mielikuvien luomia tarinoita, joita hän on retkillään luonnossa kokenut. Mukarille luonnossa käveleminen toimii päiväkirjana tuleville teoksilleen.
Ollila sanoo olevansa levoton sielu, jolla aina palaa kipinä sisällään kaihertavana kaipuuna matkata johonkin tietäen itsekkään aina mihin. ”Esitän taiteeni kautta pääsyn maailmoihin, jotka ovat joko todellisia ja koettuja tai mielessäni luotuja mielenmaisemia matkoista sinne mihin sisimpäni huutaa.” Ollilaa kiehtoo esteettisyys ja ohimenevien hetkien tallentaminen kankaalle tunteikkaalla otteella. Teoksiinsa Ollilalle kuin myös Mukarille luonnon esittäminen on tärkeä ilmaisumuoto. Luonto kuiskaa nämä taiteilijat luokseen ja avaa maailmansa johonkin kauemmas esteettisiin hetkiin.
Mukari ja Ollila asuvat ja työskentelevät molemmat Kuusamossa, paikassa missä luonto on lähellä. Seudulla, joka eroaa paljon suurten kaupunkien vilkkaasta elämästä ja tarjoaa nähdä elämää erilaisista näkökulmista käsin puhtaan luonnon äärellä.
ULLA HARJU
AUKI
6.- 28.3.2024
AUKI
6.- 28.3.2024
”Reikäinen minuus on auki maalle, auki ilmakehälle, auki metsälle, auki kasvieliöille, maaolioille, uumenten aarteille. Rajat hiipuvat, sulaudun ja samaistun, maisema tulee minuun. Lopun ja alan, olen vuosilusto ja maan hengitys. Olen melkein kivi. Maan pulssi on voimakas, vulkaaniset suonet sykkivät sulana laavana. Maankuoren ikuiset mineraalit, savi, rauta, sovussa liki toisiaan. Aineita, joista me koostumme. Aineita, jotka palaavat maahan ja jatkavat kiertokulkuaan.”
Ulla Harju on Suomussalmella toimiva keraamikko ja kuvataiteilija, jonka teokset korostavat ihmisen ja luonnon yhteenkuuluvuutta ja moninaisuuden itseisarvoa. Kasvamisen ihme ja luonnon muutokset ovat usein esillä hänen teoksissaan.
Hän on työskennellyt viime aikoina paikallisten villisavien parissa sekä Taiken, että Kainuun
Kulttuurirahaston tuella. Näyttelyn uusimmissa töissä on käytetty punasavea Suomussalmen Mustajoelta, kaoliinia Puolangan Pihlajavaarasta sekä meteoriittisavea Taivalkosken Metsäkylästä erilaisina sekoituksina. Pohjoisen Suomen savet asettavat haasteita tekijälleen, mutta ovat mielenkiintoinen materiaali taidekeramiikassa. Itse kaivettu savi luo uudenlaisen yhteyden maahan ja mineraaleihin ja menneisyyden läsnäolo on voimakas.
Ulla Harju on työskennellyt taiteilijaresidensseissä Keski-Euroopassa ja hänen töitään on ollut näyttelyissä mm. Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Unkarissa.
Ulla Harju on Suomussalmella toimiva keraamikko ja kuvataiteilija, jonka teokset korostavat ihmisen ja luonnon yhteenkuuluvuutta ja moninaisuuden itseisarvoa. Kasvamisen ihme ja luonnon muutokset ovat usein esillä hänen teoksissaan.
Hän on työskennellyt viime aikoina paikallisten villisavien parissa sekä Taiken, että Kainuun
Kulttuurirahaston tuella. Näyttelyn uusimmissa töissä on käytetty punasavea Suomussalmen Mustajoelta, kaoliinia Puolangan Pihlajavaarasta sekä meteoriittisavea Taivalkosken Metsäkylästä erilaisina sekoituksina. Pohjoisen Suomen savet asettavat haasteita tekijälleen, mutta ovat mielenkiintoinen materiaali taidekeramiikassa. Itse kaivettu savi luo uudenlaisen yhteyden maahan ja mineraaleihin ja menneisyyden läsnäolo on voimakas.
Ulla Harju on työskennellyt taiteilijaresidensseissä Keski-Euroopassa ja hänen töitään on ollut näyttelyissä mm. Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Unkarissa.
JANNE ERKKILÄ
Protosynteesi 2.0
6.3.–28.3.2024
Näyttelyn nimi viittaa luonnon kehityskulkuun ja ihmisen kulttuurievoluutioon jatkuvana
prototypointiprosessina. Luonnossa uusi syrjäyttää vanhan ja elämä sopeutuu kokeilemalla tarjolla
oleviin ekologisiin lokeroihin. Ihmisten ilmoilla uudet ideat ja trendit syntyvät vanhojen silpusta.
Lisäksi Protosynteesi viittaa fotosynteesiin ja nimen synteesi-osa viittaa luonnon ja ihmisen
vuorovaikutukseen, jossa luonto on teesi ja ihmisen toilailu antiteesi. Teossarjan teokset ovat yritys
etsiskellä synteesiä näiden välille limittämällä orgaanista ja geometrista muotokieltä sekä
yhdistelemällä kasveista ja sienistä valmistamiani pigmenttejä keinotekoisten maalien ja
kierrätysmateriaalien kanssa.
Haen teoksilla visuaalista kieltä metamodernistiselle maailmankuvalle, jossa on tilaa sekä
orgaaniselle villille että synteettiselle sivilisaatiolle yhtä aikaa, päällekkäin ja rinnakkain
ekosysteemien ja kulttuurien kompleksina. Teokset käsittelevät metamodernismille tyypillistä
aaltoilua utopismin ja nihilismin välillä, urbaanin ja orgaanisen luonnon limittymistä meren, maan
ja taivaan rajapinnassa, elävän luonnon ja ihmisen palavaa pyrkimystä kasvuun, uudistumiseen,
levittäytymiseen, kilpailuun, yhteistyöhön ja verkostoitumiseen betonin rajaamassa elintilassa sekä
ihmisen haahuilua fyysisten ja hengellisten sfäärien välillä. Työskentelyä ovat tukeneet SKR:n
Keskusrahasto ja Pohjois-Savon rahasto.
Olen kuopiolaislähtöinen kuvataiteilija ja järjestänyt soolonäyttelyitä ympäri Suomea vuodesta
2013 ja osallistunut kymmeniin ryhmänäyttelyihin vuodesta 2006 neljässä maassa kahdella
mantereella. Opiskelin taiteen maisteriksi Rovaniemellä Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa.
Osa teoksistani on abstrakteja sukelluksia sanallistamista vältteleviin kokemuksiin, toisten ollessa
osittain figuratiivisia ilmentymiä luontokokemuksista ja ihmisen luontosuhteesta. Pääsääntöisesti
olen maalannut akryyleillä, yhdistellen tarkkaa sivellintyöskentelyä ja roiskintatekniikoita.
Lähivuosina olen käyttänyt myös valokuvaa, luonnonvärejä ja kierrätysmateriaaleja.
Innoitukseni löydän vaelluksiltani, hiljaisuudesta, ympäristöni tarkkailusta, tulen tuijottelusta sekä
luonnonantimien keräilystä. Lähivuosina olen etsinyt keinoja vaelteluni ja taiteen tekemisen
yhdistämiseksi. Kesällä 2017 pyhiinvaelsin Suomen halki mutkitellen Hangosta Nuorgamiin
kamerani kanssa dokumentoiden reittini ja havaintoni. Vuosina 2018 ja 2019 kävelin ympäri Oulua
ja sen lähiluontoa tarkastellen ympäristöäni paikkaansa etsivän tulokkaan näkökulmasta ja maalaten
kokemukseni kankaalle. Korona-ajan työskentelin luonnonvärejä keitellen ja niillä maalaten. Nyt
työskentelen vaellellen ympäri Kuopiota ja tehden tulkintoja ympäristöstäni paluumuuttajan silmin.
.
prototypointiprosessina. Luonnossa uusi syrjäyttää vanhan ja elämä sopeutuu kokeilemalla tarjolla
oleviin ekologisiin lokeroihin. Ihmisten ilmoilla uudet ideat ja trendit syntyvät vanhojen silpusta.
Lisäksi Protosynteesi viittaa fotosynteesiin ja nimen synteesi-osa viittaa luonnon ja ihmisen
vuorovaikutukseen, jossa luonto on teesi ja ihmisen toilailu antiteesi. Teossarjan teokset ovat yritys
etsiskellä synteesiä näiden välille limittämällä orgaanista ja geometrista muotokieltä sekä
yhdistelemällä kasveista ja sienistä valmistamiani pigmenttejä keinotekoisten maalien ja
kierrätysmateriaalien kanssa.
Haen teoksilla visuaalista kieltä metamodernistiselle maailmankuvalle, jossa on tilaa sekä
orgaaniselle villille että synteettiselle sivilisaatiolle yhtä aikaa, päällekkäin ja rinnakkain
ekosysteemien ja kulttuurien kompleksina. Teokset käsittelevät metamodernismille tyypillistä
aaltoilua utopismin ja nihilismin välillä, urbaanin ja orgaanisen luonnon limittymistä meren, maan
ja taivaan rajapinnassa, elävän luonnon ja ihmisen palavaa pyrkimystä kasvuun, uudistumiseen,
levittäytymiseen, kilpailuun, yhteistyöhön ja verkostoitumiseen betonin rajaamassa elintilassa sekä
ihmisen haahuilua fyysisten ja hengellisten sfäärien välillä. Työskentelyä ovat tukeneet SKR:n
Keskusrahasto ja Pohjois-Savon rahasto.
Olen kuopiolaislähtöinen kuvataiteilija ja järjestänyt soolonäyttelyitä ympäri Suomea vuodesta
2013 ja osallistunut kymmeniin ryhmänäyttelyihin vuodesta 2006 neljässä maassa kahdella
mantereella. Opiskelin taiteen maisteriksi Rovaniemellä Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa.
Osa teoksistani on abstrakteja sukelluksia sanallistamista vältteleviin kokemuksiin, toisten ollessa
osittain figuratiivisia ilmentymiä luontokokemuksista ja ihmisen luontosuhteesta. Pääsääntöisesti
olen maalannut akryyleillä, yhdistellen tarkkaa sivellintyöskentelyä ja roiskintatekniikoita.
Lähivuosina olen käyttänyt myös valokuvaa, luonnonvärejä ja kierrätysmateriaaleja.
Innoitukseni löydän vaelluksiltani, hiljaisuudesta, ympäristöni tarkkailusta, tulen tuijottelusta sekä
luonnonantimien keräilystä. Lähivuosina olen etsinyt keinoja vaelteluni ja taiteen tekemisen
yhdistämiseksi. Kesällä 2017 pyhiinvaelsin Suomen halki mutkitellen Hangosta Nuorgamiin
kamerani kanssa dokumentoiden reittini ja havaintoni. Vuosina 2018 ja 2019 kävelin ympäri Oulua
ja sen lähiluontoa tarkastellen ympäristöäni paikkaansa etsivän tulokkaan näkökulmasta ja maalaten
kokemukseni kankaalle. Korona-ajan työskentelin luonnonvärejä keitellen ja niillä maalaten. Nyt
työskentelen vaellellen ympäri Kuopiota ja tehden tulkintoja ympäristöstäni paluumuuttajan silmin.
.
Seuraa Instagramissa ja Facebookissa. Tilaa uutiskirjemme ja kutsut näyttelyihimme.